Keränen

Väestönvaihdosta

Pauli Vahtera julkaisi tässä muutama päivä sitten kerrassaan mainion blogitekstin jossain määrin kontroversiaalisesta teemasta nimeltä väestönvaihto. Erityisen ilahduttavaksi asian tekee se, että kirjoitus ilmestyi Alma Median omistamassa Iltalehdessä. Juuri ns. valtamedian puolella näitä juttuja tarvittaisiin nykyistä enemmän, ja uskonpa, että niitä tullaan jo lähitulevaisuudessa kasvavassa määrin myös näkemään; maahanmuuton ongelmathan eivät lyhyellä aikavälillä ainakaan helpotu, ja siksi yhä useammat silmät tulevat avautumaan. En nyt puutu iltapäivälehden blogiksi pitkähkön tekstin yksityiskohtiin sen kummemmin (ks. linkki Vahteran blogiin tämän jutun lopusta), mutta tätä väestönvaihto-tematiikkaa käsittelen hieman. Oman juttuni painopiste on Ranskassa.

Ranskalainen Renaud Camus ymmärtääkseni oli ensimmäinen, joka käytti termiä le grand remplacement (kirjaimellisesti ”suuri [väestön]vaihto”) täsmälleen tuossa muodossa vuonna 2012 ilmestyneessä saman nimisessä kirjassaan. Asiallisesti ottaen väestönvaihto-skenaariota on aavisteltu jo paljon aikaisemmin. Niinkin varhain kuin 1970-luvun alussa Jean Raspail (s. 1925) nosti tämän pahaenteisen mahdollisuuden esiin romaanissaan Le camp de saints (1973, ei suom.). Romaani on dystooppinen fiktio tulevaisuudesta, jossa Ranska joutuu antautumaan massiivisen maahanmuuttoaallon edessä. Kaikki maahanmuuttokriittisetkään Raspailin lukijat eivät pitäneet romaanin tulevaisuusnäkyä erityisen uskottavana, mutta vuoden 2015 tapahtumien myötä monen asenne sattuneesta syystä muuttui…

***

Suvakkipiireissä väestönvaihtoteoria on leimattu puhtaaksi huuhaaksi, paranoidiksi salaliittoteoriaksi, joka ei saa vähäisintäkään tukea päteviin tilastointimenetelmiin perustuvista väestöennusteista. Tietty vainoharhaisuuden vaikutelma onkin ilmeinen, mikäli väestönvaihdolla ajatellaan sellaista tilannetta, jossa Euroopan alkuperäisväestö miltei kokonaisuudessaan katoaisi, sanokaamme lähimmän vuosisadan kuluessa, islamilaisesta Lähi-idästä, Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja muualta kolmannesta maailmasta tulvivien siirtolaismassojen tieltä samaan tapaan kuin Amerikan kaksoismantereen alkuasukkaat joutuivat väistymään (sukupuuton tai sulautumisen kautta) eurooppalaisten maahantunkeutujien jaloista. Ei vaikuta järin uskottavalta sekään, että missään Euroopan maassa – saati koko Euroopassa – olisi muslimienemmistö vuoteen 2050 mennessä, kuten asia joissakin villeimmissä tulkinnoissa saatetaan esittää.

Mutta takertuminen näihin ääritulkintoihin ja koko väestönvaihtoteorian lyttääminen niiden perusteella vaikuttaa minusta internetin keskustelupalstoilla tavanomaista olkiukkoilua pahemmalta sofismilta. Sillä haitallisten ja vuosikymmenten kokemuksen perusteella näköjään kroonisella tavalla oloihimme sopeutumattomien vierasväestöjen kasvu on joka tapauksessa kiistaton tosiasia, ja kaikkein maltillisempienkin väestöennusteiden (joissa oletuksena on nollan prosentin maahanmuutto) mukaan islamilaisten väestöjen osuus useimmissa Länsi- ja Pohjois-Euroopan maissa tulee pelkästään suuremman syntyvyyden takia merkittävästi kasvamaan nykyisistä vielä jotenkin siedettävistä lukemista. Ranskan muslimiväestö tulee uskottavien ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä parhaassakin tapauksessa ylittämään kymmenen prosentin rajan, ja pahimmassa tapauksessa se tulee lähelle kahtakymmentä prosenttia; vaikka tämäkään ei koko valtakunnan tasolla tietenkään merkitse kirjaimellisesti sitä, että väestö vaihtuisi, niin skenaario on ihan riittävän kauhea jo sellaisenaankin.                

Asian tekee entistä pahemmaksi se tosiasia, että kaikissa maissa vierasväestöt jakautuvat alueellisesti hyvin epätasaisesti keskittyen suurimpiin kaupunkeihin ja niissäkin tiettyihin kaupunginosiin. Juuri tällä lokaalitasolla väestönvaihto ei ole ainoastaan huolestuttava tulevaisuusskenaario vaan monin paikoin jo toteutunut tosiasia. Meitä vanhemmissa maahanmuuton kohdemaissa on jo iät ja ajat tunnettu ns. white flight -ilmiö eli kantaväestön poismuutto tietyistä kaupunginosista sen jälkeen, kun vierasväestön osuus alueella ylittää tietyn kipurajan; muistaakseni tuon kriittisen massan raja on parinkymmenen prosentin hujakoilla. Suomessakin ilmiö on jo alkanut. (Toivottavasti kukaan lukija ei tulkitse tätä kappaletta siten, että kannattaisin lähiöiden maahanmuuttajavaltaistumisen vastapainoksi tuota yhtä moraalitonta kuin tehotontakin kuntapoliittista ilveilyä nimeltä ”sosiaalinen sekoittaminen”; siitä ei todellakaan ole kyse, minä uskon aivan toisenlaisiin lääkkeisiin…)

***

Ranskassa on lukemattomia, todennäköisesti satoja sellaisia lähiöitä tai taajamia, joiden väestörakenne on viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana muuttunut siinä määrin totaalisesti, että puhe väestönvaihdosta on aivan paikallaan. Käsittelen tässä vain yhtä tapausta, mutta se onkin eräässä mielessä pahin kaikista. Pariisin pohjoispuolella noin vartin junamatkan päässä Gare du Nordilta sijaitsee ikivanha taajama nimeltä Saint-Denis, joka on nykyään käytännössä Pariisin esikaupunki ja sen lisäksi Seine-Saint-Denis -nimisen departementin henkinen joskaan ei hallinnollinen keskus. Nimikkokuntansa lisäksi tähän Pariisin keskustan pohjois- ja itälaidan ulkopuolelle reunoiltaan kuunsirpin (!) muotoisena kaareutuvaan reilusti yli puolentoista miljoonan asukkaan departementtiin kuuluu sellaisia asuinalueita kuin Clichy-sous-Bois ja Bobigny, jotka ovat mm. säännöllisin väliajoin toistuvista autonpolttajaisistaan tunnettuja pahamaineisen monikulttuurisia lähiöitä. Ulkoiselta asultaan läheskään kaikki departementin kunnat eivät ole erityisen epäsiistejä eikä niitä kaikkia varsinaisesti voine pitää slummeina, mutta ne ovat yhtä kaikki monella tapaa räjähdysherkkiä ja moniongelmaisia vierasväestöjen kasautumia, joilla yhä harvempi normaalijärkinen kantaväestön jäsen viihtyy – ellei sitten ole matalan tulotason takia pakko vain yrittää viihtyä...

Ylipäätään Seine-Saint-Denis on koko Ranskan maahanmuuttajavaltaisin departementti, mutta tuskallisimmalta tämän tosiasian ajatteleminen sittenkin tuntuu itsensä Saint-Denis’n kunnan kohdalla. Miksi? Siksi, että tällä nykyään noin sadantuhannen asukkaan taajamalla on erittäin suuri kulttuuri- ja sivilisaatiohistoriallinen merkitys paitsi Ranskalle koko Euroopalle. Saint-Denis’n sydämessä on ikivanha, joskus myöhäisantiikin päivinä marttyyrikuoleman kärsineelle puolilegendaariselle Dionysios-piispalle (ransk. Denis) nimetty basilikakatedraali. Tämä varhaisgoottilaisen arkkitehtuurin helmi on rakennettu pääosin 1100-luvulla, mutta samalla paikalla on ollut kirkko jo vuosisatoja aikaisemminkin. Juuri sydänkeskiajalla Saint-Denis’n merkitys kuitenkin oli poikkeuksellisen suuri paitsi tuolloin uuden mutta nopeasti lähes kaikkialle läntiseen ja pohjoiseen Eurooppaan levinneen goottilaisen taidesuuntauksen keskuksena myös monien aineettomampien kulttuuri-ilmiöiden kohtauspaikkana. Saint-Denis’n basilikan ja sen ympärille syntyneen luostarin liepeillä on vaikuttanut muiden muassa sellaisia hahmoja kuin Abbé Suger, St. Bernard de Clairvaux, oppinut Pierre Abélard ja hänen rakastettunsa nunna Héloïse (ellette tiedä, keitä nämä historialliset merkkihenkilöt olivat, googlettakaa). Saint-Denis’n basilika on vuosisatojen ajan palvellut myös Ranskan kuninkaiden viimeisenä leposijana, mikä kohottaa sen kansallista arvoa isänmaallisten ranskalaisten näkökulmasta entisestään. Tosin kuningashaudat vandalisoitiin ja ryöstettiin vallankumouksen pimeimpinä vuosina joskus 1790-luvun alussa, mutta restauraatiossa ainakin osa haudoista saatiin jollain tapaa ennallistettua. Ranskan vanhan vallan viimeisen kuningasparin, murhattujen Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten maallisten jäännösten aitoudesta ei ole aivan täyttä varmuutta, mutta joka tapauksessa he saivat basilikaan hyvin ansaitun hautamuistomerkin. Saint-Denis on siis Lieu de Mémoire, eli ”muistin (t. muiston) tyyssija”, käyttääkseni historioitsija Pierre Noran tunnetuksi tekemää ilmausta.

Tällaisen merkitykseltään valtaisan kulttuurimonumentin ympärille levittäytyy sitten Saint-Denis’n pikkukaupunki, jonka nyttemmin rapistunut rakennuskanta on pääosin peräisin 1800- ja 1900-luvuilta. Saint-Denis’n nykyinen noin sadantuhannen hengen asujaimisto puolestaan koostuu lähes kokonaisuudessaan islamilaisista ja afrikkalaisista muukalaisista, jotka eivät tiedä mitään uuden ”kotiseutunsa” historiasta eivätkä ole siitä edes kiinnostuneita. Maghrebilaiset ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevat kulttuurit hallitsevat Saint-Denis’n maisemaa täyttäen sen törkyiset kadut ja kujat monikielisellä metelillään; sikäli kuin ranskaa ylipäätään kuulee, kyseessä on lähinnä arabien ja mustien afrikkalaisten välisen kommunikaation mahdollistava lingua franca, äidinkielenään sitä ei näillä kujilla enää moni puhu. Sanalla sanoen: vanhan ja muistorikkaan katedraalin ulkopuolella levittäytyy kirjava monikulttuurinen sikolätti, jota vain täydellinen kulttuuriummikko voisi pitää millään tavoin ”pittoreskina” ilmiönä, saati kulttuurisena ”rikkautena”. Ellei joku nyt ymmärrä, miksi väestönvaihdon todellisuus tuntuu erityisen ahdistavalta juuri täällä, niin en voi auttaa. Kun itse vierailin ensimmäistä kertaa Saint-Denis’ssa vuonna 2005, kokemani järkytys osaltaan auttoi minua vapautumaan siihen saakka hellimistäni illuusioista maahanmuuttokysymyksen suhteen. Ylempänä mainittu Jean Raspail on kuvannut väestönvaihtoa erakkorapumetaforalla. Erakkoravuthan (Paguroidea) ovat siitä erikoisia äyriäisiä, että ne käyttävät pehmeiden ruumiinosiensa suojana vieraiden eläinten, lähinnä kai eri nilviäislajien hylkäämiä kuoria. Saint-Denis’n kohdalla metafora toimii liiankin hyvin.

Väestönvaihdon ongelmia on pyritty havainnollistamaan myös biologiasta lainatulla vieraslajianalogialla. Paikalliseen ekosysteemiin kuulumattomien ja kotoperäisille lajeille mahdollisesti haitallisten vieraiden kasvi- ja eläinlajien pesiytyminen tietylle luonnonmaantieteelliselle alueelle ymmärretään yleensä ongelmaksi. Monien maahanmuuttokriittisten mielestä vieraiden kulttuurien pesiytymiseen omalle reviirille tulisi suhtautua samoin. No, tähän tietysti suvakkiosaston aina yhtä omahyväiset sofistit vastaavat, että ihmislajin (Homo sapiens sapiens) kaikki muunnokset kuuluvat yhteen ja samaan lajiin ja että analogia ei siten toimi. Tämä ajatus kuitenkin sisältää olkiukon vailla vertaa. Totta kai kaikki (tai ainakin useimmat) analogian käyttäjät ovat selvillä siitä, että ihmislaji on geneettisesti varsin yhtenäinen, itse asiassa yhtenäisempi kuin vaikkapa lähisukulaisemme simpanssit. Mutta kun ihmisyydessä on kyse paljon enemmästä kuin biologiasta. Jos biologinen ihmislaji onkin yhtenäinen kokonaisuus niin kulttuurisessa mielessä mitään ihmiskuntaa ei ole olemassakaan, se on puhdas fiktio, johon lähinnä vain länsimaiset liberaali-intellektuellit uskovat (tai ainakin uskottelevat uskovansa). Vaikka vieraslajianalogian alkuperä onkin biologiassa, niin maahanmuuttokritiikissä sitä siis sovelletaan pikemminkin kulttuuriantropologian kehyksissä. Toisin sanoen se toimii aivan toisella taksonomisella tasolla. Ja varsin hyvin toimiikin.

Kaduilla paarustavat päästä varpaisiin säkitetyt musliminaiset tai kahviloissa notkuvat nuoret afrikkalaiset joutomiehet eivät kuulu Saint-Denis’n eurooppalaiseen kulttuurimaisemaan sen enempää kuin espanjansiruetana kuuluu suomalaiseen puutarhaan tai supikoira suomalaiseen metsään. Jo näiden vierasväestöjen massiivisen läsnäolon muodostama esteettinen haitta on täysin todellinen, mutta tietenkään se ei ole monikulttuurisuuden pahin seuraus. Saint-Denis oli, kuten muistettaneen, Pariisin marraskuun 2015 terrori-iskun tärkeimpiä tukialueita. Vihamielisyyden länsimaista kulttuuria ja elämäntapaa kohtaan äidinmaidossaan imeneet vierastaistelijat sulautuvat helposti muukalaiseen massaan, jolla ei ole sen enempää halua kuin kykyäkään ”kotoutumiseen” ja josta laillisen järjestysvallan on avoimen yhteiskunnan oloissa vaikeata saada pitävää otetta. Mikään ei viittaa siihen, että olisimme islamistisen terrorismin osalta vielä edes kokeneet pahinta.

***

Mikä neuvoksi? Suoraan sanoen en tiedä. Euroopassa nykyään vallitsevat arvot tulisi arvioida radikaalisti uudelleen, mutta onko tällaisesta revisiosta realistisia toiveita? Joitakin rohkaisevia signaaleja on ilmassa. Itä-Euroopan Visegrad-ryhmän esimerkki vaikuttaa lupaavalta. Lännempänä Ruotsidemokraattien menestys tuossa naapurissa, AfD:n nousu Saksassa, Tanskan ja Itävallan koventuneet maahanmuuttoasenteet sekä tuoreimpana Andalusian Vox -puolueen paikallisvaalivoitto Espanjassa herättävät kaikki toiveita pysyvästä muutoksesta. Vaikka suvakit heiluttelevat kaikkialla natsikorttia, niin ilmassa on tosiaan merkkejä siitä, että ”fasismin” möröllä pelottelu ei enää pure kansojen syviin riveihin. Mutta ei voi kieltää sitä, että nämä signaalit ovat yhä kovin heikkoja. Saattaa olla, että tilanteen täytyy vielä pahentua reilusti, ennen kuin riittävän monet silmät avautuvat. Voiko sellaista kuitenkaan varsinaisesti toivoa?

Tuleva bolsevikkijohtaja Vladimir Iljitš Lenin nautti täysin rinnoin tsaari-Venäjän viimeisten vuosien kasvavista vaikeuksista. ”Mitä pahempaa, sen parempi [meille]”, hykerteli hän tyytyväisenä kuultuaan Volgan hirvittävän nälänhädän kansalle aiheuttamista kärsimyksistä joskus 1890-luvulla. Tämän kyynisyydessään puistattavan ilon taustalla oli tietenkin ajatus siitä, että vanhan vallan kyvyttömyys hoitaa kriisiä kasvattaisi vallankumouksellisten voimien suosiota kansan keskuudessa. Näin epäilemättä kävikin. Mitä tämä meidän tilanteemme kohdalla käytännössä tarkoittaisi? Uusien ”spontaanien” maahanmuuttoaaltojen tuloa, terrori-iskujen jatkumista ja pahentumista, seksuaalisen ahdistelun ja pahimmillaan Oulun lapsiraiskausrinkien kaltaisten ilmiöiden jatkumista… Ja tällaista ei todellakaan kukaan voi toivoa! Mutta kun näistä ilmiöistä ei tulla pääsemään nykyään vallitsevan poliittisen kulttuurin suosimilla metodeilla eroon millään ilveellä. Jossain vaiheessa putoaa se viimeinen korsi, joka lopulta katkaisee kamelin selän; ja sitähän on pakkokin toivoa.

 

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

 

https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2018/12/02/suomen-kansan-vaiht...

https://www.thelocal.fr/20171201/how-frances-muslim-population-will-grow...

http://www.lefigaro.fr/actualite-france/2017/11/30/01016-20171130ARTFIG0...

https://    

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän ErkkiLatvala kuva
Erkki Latvala

Vielä yksi tärkeä seikka jota ei ole huomioitu. Musliminainen synnyttää puolta nuorempana kuin länsimaalainen joten sykli on nopeampi.kun näissä asioissa tehdään virheitä niitä ei pysty jälkikäteen korjaamaan. Joten asia on erittäin tärkeä josta kirjoitat

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mitä Ranskaan tulee niin sehän oli brittien ohella huomattava siirtomaavalta ja taisi unohtua mainita että siitä johtuen mm. Pohjois-Afrikasta on muutettu Ranskaan.

"Lännempänä Ruotsidemokraattien menestys tuossa naapurissa, AfD:n nousu Saksassa,"

Joista SD on vaihtanut nuorisojärjestönsä ja AfD radikalisoitumisesta johtuen harkitsee samaa

Sverigedemokraterna bryter med Sverigedemokratisk Ungdom (SDU) och bildar en ny ungdomsverksamhet.

https://www.expressen.se/nyheter/sverigedemokrater...

AfD-Spitze distanziert sich von Rechtsradikalen in Parteijugend

https://www.zeit.de/politik/deutschland/2018-11/ju...

Ja persut hajosivat kahtia, joten eipä vaikuta ruusuilla tanssimiselta.

Käyttäjän mikanter kuva
Mika Keränen

"Mitä Ranskaan tulee niin sehän oli brittien ohella huomattava siirtomaavalta ja taisi unohtua mainita että mm. Pohjois-Afrikasta on muutettu Ranskaan jo viime vuosituhannella, Pariisissakin oli maahan muuttaneiden kortteleita jo 1980-luvulla ja kauan sitä ennen."

Mitä höpäjät? Kyllä kai minä kaiken tuon tiedän! Mutta mitä tekemistä tällä on itse ongelman kanssa? Seine-Saint-Denis'n maghrebilaistuminen on tosiaan alkanut viimeistään 1950-luvulla. Erityisen vitsikkääksi asian tekee se, että tämän porukan "kotoutumisesta" eli integraatiosta ei edes kolmannen maahanmuuttajasukupolven kohdalla ole merkkiäkään. Tilannetta voi verrata siihen tosiasiaan, että vaikkapa Puolasta, Italiasta ja Portugalista tulleet maahanmuuttajaryhmät eivät ainoastaan integroituneet ranskalaisuuteen vaan usein suorastaan assimiloituivat siihen käytännössä yhdessä sukupolvessa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Erityisen vitsikkääksi asian tekee se, että tämän porukan "kotoutumisesta" eli integraatiosta ei edes kolmannen maahanmuuttajasukupolven kohdalla ole merkkiäkään."

Miksi olisi kun siihen ei aikanaan ymmärretty kiinnittää huomiota ja maahanmuuttajien annettiin vain elää omilla alueillaan. Käveltiin joskus 1980-luvulla Pigallella arabikortteleihin päin ja kun poliiseja alkoi kulkea 4 rinnakkain käännyttiin takaisin. Eihän se siellä millään lailla uutta ole, ja tuskin enää on paljon tehtävissäkään, siirtomaaherruudella oli hintansa.

Käyttäjän mikanter kuva
Mika Keränen

"Miksi olisi kun siihen ei aikanaan ymmärretty kiinnittää huomiota ja maahanmuuttajien annettiin vain elää omilla alueillaan."

Ei siihen kiinnitetty sen enempää huomiota eurooppalaisperäistenkään tulijoiden kohdalla, mutta silti nämä vain assimiloituivat.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Selväähän se on, eurooppalaisia tulijoita ei ollut likimainkaan niin paljon että olisivat muuttaneet ympäri Ranskaa omille asuinalueilleen. Briteilläkin on entisistä siirtomaistaan muuttaneita, mutta ei läheskään yhtä paljon kun Ranskan Pohjois-Afrikan siirtomaista oli lyhyt matka ja viimeiset muistaakseni itsenäistyivät vasta 1960-luvulla.

Käyttäjän mikanter kuva
Mika Keränen Vastaus kommenttiin #6

"Selväähän se on, eurooppalaisia tulijoita ei ollut likimainkaan niin paljon että olisivat muuttaneet ympäri Ranskaa omille asuinalueilleen."

Tjaah. Puolalaisten maahanmuutto 1900-luvun alussa keskittyi voimakkaasti Koillis-Ranskan hiilikaivosalueille (Zolan Germinal-romaani kertoo juuri samoista seuduista), ja alueelle syntyi suuria umpipuolalaisia yhteisöjä. Mutta vain noin sukupolven ajaksi.

Italilaiset keskittyivät Etelä-Ranskaan, lähinnä Marseilleen, jossa kai yhä on eniten ihmisiä, joilla on saapasmaahan viittaava sukunimi. Mutta nimeä lukuunottamatta he ovat ajat sitten täysin assimiloituneet.

Portugalilaiset? Heitä keskittyi ainakin Pariisista puheen ollen syystä tai toisesta 12. arrondismentiin. Sattumoisin asuin siellä 2000-luvun alussa. Kerran baaritiskillä huomasin parin naapurin haastelevan toisilleen peräti käsittämättömän kuuloisella murteella, jota ensin luulin provensaaliksi tai vastaavaksi. Mutta pian hoksasin, että portugeesejähän nämä vanhat herrat olivat. No, saahan sitä ihminen äidinkielellään maanmiehelleen jutella, sitäkin suuremalla syyllä kun muuten sopeutunut täydellisesti uuden kotimaansa kulttuuriin.

Sen paremmin puolalaiset, italialaiset kuin portugalilaisetkaan eivät ainakaan ensimmäisen sukupolven jälkeen ole aiheuttaneet Ranskassa vähäisintäkään huolta tai harmia kenellekään. Muslimien suhteen on toisin, ja siihen on syynsä, vaikka en odota kosmopolitaanisen humanistin kykenevän niitä syitä ymmärtämään.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #7

"Puolalaisten maahanmuutto 1900-luvun alussa keskittyi voimakkaasti Koillis-Ranskan hiilikaivosalueille"

Niin, mitä niihin integroitumisen edellytyksiin kuuluukaan, ettei vaan työyhteisö. Ja keidenkähän oli helpompi saada työtä, eurooppalaisten vai P-Afrikasta muuttaneiden.

Käyttäjän mikanter kuva
Mika Keränen Vastaus kommenttiin #8

Ellen nyt aivan erehdy, niin ensimmäisen polven pohjoisafrikkalaiset imaistiin varsin tehokkaasti työelämään. Ylipäätään ns. Korean suhdanteen laukaisemina huikean kasvun vuosina ja vuosikymmeninä (joita ranskalaiset yhä kaihoisasti muistelevat termillä "nuo upeat kolmekymmentä vuotta" - Les trentes glorieuses) vallitsi Ranskassakin likimain täystyöllisyys eikä työnantajilla niissä oloissa ollut varaa hylkiä ketään. 70-luvulla tilanne tältä osin jossain määrin vaikeutui, mutta onko se tärkein syy toisen ja kolmannen polven maghrebilaisten syrjäytymiseen, tuskinpa vain.

Pohjoisafrikkalaistaustaisissa "uus-ranskalaisissa" väestöissä on kyllä havaittavissa semmoinen hyvin erikoinen piirre, että uudemmat sukupolvet ovat itse asiassa huonommin sopeutuneita valtakulttuuriin kuin ensimmäisten tulijoiden eli isovanhempiensa sukupolvi. Nykynuoret lähiönuoret esimerkiksi ovat huomattavasti fanaattisempia fundamentalistimuslimeja kuin konsanaan isoisänsä. Niin että toiveet "kotoutumisesta" vaikuttavat melko kaukaisilta, sanoisin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #11

"Ellen nyt aivan erehdy, niin ensimmäisen polven pohjoisafrikkalaiset imaistiin varsin tehokkaasti työelämään."

Ja tulijoita varmaan riitti, Ranskallahan oli Afrikassa siirtomaina mm. Algeria, Marokko ja Tunisia.

"Nykynuoret lähiönuoret esimerkiksi ovat huomattavasti fanaattisempia fundamentalistimuslimeja kuin konsanaan isoisänsä. Niin että toiveet "kotoutumisesta" vaikuttavat melko kaukaisilta, sanoisin."

Ranskan nuorisotyöttömyys oli ainakin hiljattain n. 25 %, ja heidän kohdallaan todennäköisesti keskimääräistä korkeampi. Joutilaisuuden sanotaan olevan kaiken pahan alku ja juuri.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Yhtä lailla "väestönvaihto" on tapahtunut Helsingin kantakaupungissa ja Töölössä, jossa väestö on sadassa vuodessa vaihtunut maalta tulleiksi suomenkielisiksi. Kas kun persut eivät ole tähän puuttuneet.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Kovasti Nylund vain selittelee tyhjää. Nämä muslimit tuntevat aina olevansa muukalaisia Euroopassa, toiseus ja ulkopuolisuus pitävät heidät erillään myös työyhteisöistä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Makkonen, Suomessa on ollut muhamettilainen seurakunta vuodesta 1925 ja moskeija jo 1930-luvulla, eivätkä persut ole tainneet inahtaakaan siitä. Eivätkä muslimien kangas- ja turkisliikkeistäkään.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

Väestönvaihto on taloudellisesti Suomelle ja koko Euroopalle, ei pelkästään kannattavaa, vaan jopa elinehto, jotta kilpailukyky säilyisi.

Kun Eurooppa täytetään halpatyövoimalla, sen kilpailukyky suhteessa muihin paranee.

Mutta mitä tapahtuu Euroopan keskiluokkalle?

Väestönkasvun näkökulmasta olisi paras, että Eurooppaan sytytettäisiin sota, jossa kantaväestö tapatetaan rintamalla.

Sodan jälkeen Uusi Eurooppa ja Uusi Suomi rakennetaan halpatyövoimalla.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"Tietty vainoharhaisuuden vaikutelma onkin ilmeinen, mikäli väestönvaihdolla ajatellaan sellaista tilannetta, jossa Euroopan alkuperäisväestö miltei kokonaisuudessaan katoaisi, sanokaamme lähimmän vuosisadan kuluessa..."

Niin että maalitolppia siirtelemällä kritisoitu "väestönvaihto" onkin sitten totta sen itsestäänselvyyden myötä. että Eurooppaan saapuu väkeä muualta.

Eurooppalaiset onnistuivat asuttamaan Amerikat koska "tykit, taudit ja teräs". On aika mielenkiintoinen ajatus että pohjois-afrikkalaiset kulttuurit olisivat niin paljon edellä eurooppalaisia että vastaava valloitus onnistuisi täällä.

Käyttäjän mikanter kuva
Mika Keränen

"Niin että maalitolppia siirtelemällä kritisoitu "väestönvaihto" onkin sitten totta sen itsestäänselvyyden myötä. että Eurooppaan saapuu väkeä muualta."

Ei tämä kyllä minuun osu. En ole koskaan uskonnut moiseen totaaliseen väestönvaihtoon enkä tiedä kovin monen vakavasti otettavan kirjoittajan muutenkaan tuollaista julistaneen. Internetistä toki löytyy kaikenlaista.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Vaikka vieraslajianalogian alkuperä onkin biologiassa, niin maahanmuuttokritiikissä sitä siis sovelletaan pikemminkin kulttuuriantropologian kehyksissä. Toisin sanoen se toimii aivan toisella taksonomisella tasolla. Ja varsin hyvin toimiikin."

Kulttuuriantropologien tulkinta on, että pitkään toisistaan erillään eläneiden heimojen/kansojen erilaiset kulttuurit eivät sopeudu enää toisiinsa, vaan joutuvat usein konfliktiin keskenään.

Käyttäjän mikanter kuva
Mika Keränen

"Kulttuuriantropologien tulkinta on, että pitkään toisistaan erillään eläneiden heimojen/kansojen erilaiset kulttuurit eivät sopeudu enää toisiinsa, vaan joutuvat usein konfliktiin keskenään."

Niin. Tästähän on suhteellisen tuoretta evidenssiäkin:

https://www.is.fi/matkat/art-2000005235417.html

Nuo Sentinel-saarten villit, jotka tässä joku aika sitten tappoivat yhden maahantunkeutumista yrittäneen tyypin, ovat toki eristyneisyydessään ani harvinainen tapaus nykymaailmassa. Mutta jotenkin heitä kohtaan on pakko tuntea sympatiaa. Olen kyllä ihan kiitollinen siitä, että meidän ja heidän välillä on muutama tuhat kilometria ja jotain 50 000 vuotta...

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Suomessa on käsittääkseni kansa jo [ainakin] kertaalleen vaihdettukin. Mikä sen historiallisessa perspektiivissä määrää, että juuri meidän kuuluu olla täällä?

Käyttäjän mikanter kuva
Mika Keränen

"Suomessa on käsittääkseni kansa jo [ainakin] kertaalleen vaihdettukin."

Totta puhut. Viimeisen jääkauden jälkeen vaihtoja on varmaan ollut useampikin kuin yksi.

"Mikä sen historiallisessa perspektiivissä määrää, että juuri meidän kuuluu olla täällä?"

Ei mikään muu kuin oma etumme, toisin sanoen se, että olemme täällä.

Historiallisesti puhuen huomattavasti meitä tuoreemman väestönvaihdon voittajia uhkaa nyt päätyminen uuden väestönvaihdon häviäjiksi (ei kylläkään aivan tämän tai parin seuraavankaan sukupolven aikana). Tarkoitan tietenkin Yhdysvaltain voittopuolisesti anglosaksis-protestanttista valtaväestöä, jonka esi-isät "historiallisessa perspektiivissä" vain hetki sitten syrjäyttivät mantereen alkuperäiskansat.

Nyt angloamerikkalaisia tosiaan uhkaa jääminen vähemmistöön omassa maassaan, kun Rio Granden yli katkeamattomana joskin volyymiltaan vaihtelevana virtana puskee hispanoamerikkalaisia (jotka lähes järjestään ovat ainakin osaksi Amerikan alkuperäiskansojen jälkeläisiä; tässä voi havaita tiettyä runollista oikeutta...). Jos Rio Granden raja saataisiinkin suljettua, mitä tuskin tapahtuu, niin USA:ssa jo asuvat hispanot päihittävät lukumääräisesti anglot pelkän suuremman syntyvyytensä takia vielä tämän sukupolven aikana.

Moni angloamerikkalainen, varsinkin ns. liberaali, tuntee aitoa tuskaa ja syyllisyyttä (kristityt ovat sellaisia, muut harvemmin) esi-isiensä tekemien kansanmurhaa hipovien kollektiivisten rikosten tähden, mutta en silti usko kovin monen liberaalinkaan jenkin syvällä sisimmässään tuntevan iloa siitä, että hänen kansansa joutuu monin paikoin väistymään hispanojen tieltä.

Muuan hyvin viisas mies totesi: "Tahdon lastenlasteni näyttävän suunnilleen samalta kuin omat isovanhempani näyttivät." No, niin minäkin toivon (ja suoraan sanoen ihmettelen suuresti jokaista joka toivoo omille jälkeläisilleen mitään muuta).

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Minä taas toivon mahdollisten lastenlasteni olevan onnellisia. En ole uhrannut hetkeäkään ajatellakseni sitä miltä he näyttävät. Ehkä se on jonkinlaista syyllisyydentuntoa, kun on näillä ulkonäkögeeneillä tullut hedelmöittäneeksi lapsia. Mene ja tiedä.

Meni vähän ohi tuo oma etu? Eihän väestönvaihto täällä nyt olevien vaihtumista tarkoita, edes alarmistien käyttämänä. Meikäläinen puskee ainakin 2050 horsmaa.

Mitä amerikkalaisiin tulee, niin indoeurooppalaisten katoaminen vienee kauemmin kuin mitä he ovat siellä olleet.

Käyttäjän mikanter kuva
Mika Keränen Vastaus kommenttiin #20

"Meni vähän ohi tuo oma etu? Eihän väestönvaihto täällä nyt olevien vaihtumista tarkoita, edes alarmistien käyttämänä. Meikäläinen puskee ainakin 2050 horsmaa."

Oletin avanneeni 'oman edun' käsitettä riittävässä määrin siteeraamalla tuota 'viisasta miestä' (Jared Taylor), joka ko. sitaatissa ilmaisi samaistuvansa paitsi itseensä myös sukulinjansa edeltäviin ja tuleviin sukupolviin. Jos jonkun oma etu loppuu siinä vaiheessa, kun ns. piuhat vedetään irti, niin minkäpä sille voi.

"Mitä amerikkalaisiin tulee, niin indoeurooppalaisten katoaminen vienee kauemmin kuin mitä he ovat siellä olleet."

Espanja on toki yhtä indoeurooppalainen kieli kuin englantikin, mutta miten tämän tiedon pitäisi angloamerikkalaisia natiiveja (kyllä: juuri natiiveja he omasta näkökulmastaan ovat!) lohduttaa?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #22

Eli oma etu olisi jonkinlainen itsekkään geenin ajatus. OK - ostan, vaikka sehän ei ole mistään moraalinäkökulmasta perusteltavissa.

Eihän tässä ollut kyse lohduttamisesta, vaan historiallisen perspektiivin ymmärtämisestä. Heillä (angloamerikkalaisilla natiiveilla) on enemmän tulevaisuutta, kuin menneisyyttä. Kävi miten kävi. Siksi alarmistit tuppaavat lähinnä hymyilyttämään.

Toimituksen poiminnat